tiistai 22. heinäkuuta 2014

Luin: Tangokuningas runoilee rakkaudesta

Kyösti Mäkimattila: Rakkaani

Otava, 2014

Luokitus: Iskelmä-fanin runoutta


Jo kruunustaan luopunut, vuoden 2013 tangokuninkaaksi kruunattu Kyösti Mäkimattila yllätti ainakin minut julkaisemalla äskettäin oman runokokoelmansa, runokirjan nimeltä Rakkaani

Mäkimattila on uuden ajan tangokuninkaallinen, karismaattinen ja riittävän mediaseksikäs mutta skandaaleja välttelevä ja yksityisyydestään tiukasti kiinnipitävä laulaja. Hän on ehdottomasti eräs 2010-luvun parhaimpia kuninkaallisia; monet tangokuninkaalliset vaipuvat vuoden kuluessa unholaan, jos eivät aiheuta hurjaa skandaalia avioeroillaan ja liikennesotkuillaan.

Mäkimattila sen sijaan tullaan varmasti muistamaan ihan laulunsa ja karismansa puolesta. Hän vaikuttaa mieheltä, jolla on jalat maassa ja sydän täynnä kultaa. Ja taitaahan tuo olla aika komeakin, oikea vanhankunnon olavivirtamainen lookki ja kaikki.

Runoista


Mäkimattilan runot ovat hyvin maanläheisiä; ne kertovat rakkaudesta, rakastamisen vaikeudesta ja kaikesta siitä, mistä yleisimmät iskelmäbiisit ovat jo sata vuotta kertoneet. Niistä kuultaa läpi vahva iskelmäpohja, onhan herra kuninkaallinen toiminut sanoittajana muun muassa Mikko Mäkeläinen ja Myrskylyhty -bändille ja Heidi Pakariselle.

Sekä tietenkin omalle bändilleen, mites muutenkaan.

Runot antavat hieman erilaisen, intiimin kuvan Mäkimattilan elämästä ja varsinkin hänen elämänsä naisista. Kuvani jalat maassa tallaavasta perisuomalaisesta miehestä sai vahvistusta luettuani, kuinka koskettavasti Mäkimattila esimerkiksi lapsistaan kirjoittaa. Parhaimpia runoja ovat kuitenkin lyhyet, elämän tosiasioista kertovat runot:
Yritimme rakastaa. 
Sen enempää
ei voi lähdössä tyriä.
Muutamissa runoissa Mäkimattila väläyttelee omaa "Lauri Tähkä" -efektiä, kunnon pohojalaista murretta, joka korskuu hienosti suussa ja tekee lukemisesta mukavaa. Näihin murrepläjäyksiin minä ainakin rakastuin:

Tulisiks joku ehtoo 
mun tykö,
mää näyttäisin sul
mun kaik temput
ja kertoisin mihe
kaikkee munst o.
Sää voisit sen jälkke
tehr mitäs tykkäät;
ottaa ja lähtii,
taik sit vaa ottaa,
kyl mää anna. 

Loppua kohden runot muuttuvat itseni mielestä liian teatraalisiksi, mahtipontisiksi. Varsinkin äideille, tyttärille ja muille elämän naisille omistetussa osiossa "Rakkaani" runot ovat jopa tteennäisen kuuloisia. Onneksi tangokuninkaallisen tuttu rytmi ei katoa, vaan pian ote on taas kohdillaan.

Lopuksi


Kyösti Mäkimattilan Rakkaani on runokirja, jonka voisin jopa ostaa itselleni. Siinä on simppeleitä, selkeitä ja yksinkertaisia rakkausrunoja, jotka kolahtavat minuun, ikuiseen iskelmä-faniin. Runot sopivat myös niille, jotka eivät yleensä lyriikkaa lue ja niille, jotka aloittelevat omaa runoilijan uraa. Yksinkertaisesti hyvää runoutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti